Unista

Olen koukussa uniin. Mulla oli vaihe, jolloin en nähnyt unia juuri ollenkaan ja nyt kun taas näen, olen ihan yli-iloinen. En edes muistanut, kuinka kivoja ne voivat olla. Vaikken edes näe kovin ihmeellisiä unia. Unissani odotan bussia tai kävelen kaupungilla tai leikin supersankaria. Tykkään niistä silti. Tykkään ajatuksesta, että unet ovatkin todellisuus ja meille vain väitetään, että ne ovat pelkkiä unia.
Voisin alkaa pitää unipäiväkirjaa. Olisi kiva lukea unia jälkeenpäin, vaikken yrittäisikään tulkita niitä.

Sellaisista unista en tykkää, kun herätessään tekisi mitä tahansa voidakseen jatkaa sitä ja surettaa tajuta sen olleen unta.

i'm tired of being so tired

Mietin, millaista olisi tavata eräs entinen paras ystäväni. Viime kerrasta on yli vuosi. En ole nähnyt häntä edes ohimennen, mikä on aika hyvin näin pienessä paikassa.

Mutta pelkään liikaa. Istuisimme hiljaa, kyselisimme korkeintaan kuulumisia, kunnes tajuaisimme, ettemme enää tunne toisiamme.

Eniten pelkään saada tietää, ettei se sure tai edes ajattele koskaan meitä. Niitä viittätoista vuotta yhdessä.

Aloitin joululomani jo eilen, koska ei huvittanut mennä tänään kouluun, kun sitä olisi kuitenkin ollut vain joulujuhlan ja joulupuuron verran. Enkä edes tykkää riisipuurosta.

Elämä on välillä vähän vaikeaa. Inhottaa joulu ja yleensäkin kaikki juhlapäivät, koska silloin muistan ja ajattelen inhottavia asioita.

Anteeksi mainostus, mutta kysykää jotain: http://formspring.me/flavuss

Mun elämä on tällä hetkellä täynnä asioita, joista en voi kirjoittaa, näin julkisesti ainakaan. Kerron vain, että kävin viime viikolla Luulajassa, kun kerran koulu maksoi kaiken. Haluaisin Luulajan yliopistoon, jos siellä olisi joku kiinnostava ala. Se oli tosi hieno paikka. Kerron senkin, että tuon vierailun myötä päätin, ettei mun ole ihan mahdotonta lähteä lukion jälkeen ulkomaille, edes Ruotsiin tai Norjaan.

Olen pahoillani hiljaisuudestani.

Minulla ei ole ketään.