25. helmikuuta 2021

huomenna vaihtuu elokuuksi

 kirjoitin tällaista 8.7. ja jatkoin heinäkuun vika päivä, mistä otsikko:


haluaisin ihastua.

haluaisin, että joku koskis mua. silittäis mun käsivartta.

on ollut raskasta siirtyä 4 vuoden yhdessä asumisesta siihen, ettei nää yhtään ketään. totuin niin tuohon. ja sit meni joku 3 kuukautta et näin vain lähikassaa. nyt oon pikkuhiljaa alkanu nähdä jotain ystäviä. joka kerta ollaan silleen "onkohan hyvä idea halata no halataan silti."

ja no tähän mennessä kaikki, joita oon nähny, on nähny muita. eläny jonku kanssa. käyny töissä normaalisti. tai ei yleensäkää nää mua.

mun iho ikävöi tosi paljon kosketusta. enkä osaa koskettaa itseäni, koska sit vaan inhoon itseäni. vihaan itseäni.

---

nyt on heinäkuun vika päivä. kuuntelen smg:n tällaisena kesäyönä repeatilla. avasin bloggerin ja tää tuli luonnoksista vastaan.

tää asia on ollut mulla vielä enemmänki mielessä tässä kuussa.

tässä kuussa kerran otin yhden aikaisemman panon luokseni vaikkei sinänsä kiinnostanut. ihan vaan, koska halusin läheisyyttä. se lähti aika nopeesti.

tajusin, etten mä kyl ainakaan tuota kaipaa. sellaista heteronormatiivista seksiä, johon kuuluu nopea pussailu ja nopea yhdyntä.

haluaisin just, että joku silittäis mun käsivartta. nukkuis lusikassa.

en oo valmis alkamaan uuteen parisuhteeseen. musta tuntuu, etten ees tiedä mitä haluun parisuhteelta. haluunko perinteisen, suljetun suhteen? vai avoimen? lapsia tai avioliittoa en varmaankaan halua.

mut en tiedä miten etsiä _turvalliselta tuntuvaa_ läheisyyttä ilman parisuhdetta. ihmiset, joille oon tästä puhunu, on sillee "eli kaipaat parisuhdetta!" kaipaan jotain, joka on sen verran läheinen ja tuttu, että sen kanssa tuntuis hyvältä nukkuu esim. öitä yhdessä. ja harrastaa seksiä. ja hengata. mut ei ois rajotteita.

rajoitteet on kai se, mitä en tällä hetkellä kaipaa.

mut siis tuntuu et tommosii ihmisii löytyy sillee et sattuu hyvä tuuri =)))))

emt.

kipuilen tosi paljon tän kaa varsinki ku pelkään just kans et menee pitkään, et voi kavereitakaan halata pelkäämättä jotain.

oon jopa alkanut soitella mun äidille useammin vaik yleensä oon vältelly sitä. oon vaan ollut niin yksinäinen ja kateellinen siitä, et niin monella on perhettä ja esim. mökki lähellä. peruin kans just äsken yhden tapahtuman, jossa oisin nähny paljon kavereita, koska en halunnu vaarantaa mitenkään sitä, että ens kuussa meen näkee esim. mummiani.

mmmmmm. ei tätä blogia kai kukaan lue mut no. mun terapeutti on lomalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti