jotain kuulumisia

(ihan ekana: mua on alkanu jotenki mietityttää et lukeeko mun blogia joku mun tuttu jonka en tiedä lukevan. jos näin on, niin haluisin että tiedän. mua ei haittaa, jos joku tuttu lukee tätä, mutta haluaisin tosiaan tietää. laita viestii.)

oon saanut yllättäen kommentteja. en oo saanut niistä sähköpostia. anteeksi jos en ole vastannut. yritän selvittää tätä.

seitsemästä keväällä kylvämästäni chilin siemenestä kasvoi seitsemän kasvia, jotka antoivat jonkin verran satoa. en osannut hoitaa niitä täydellisesti, mutta olen ehkä oppinut vähän paremmaksi. viime viikonloppuna heitin 6 niistä pois, koska ne lähinnä kuihtuivat ja olivat vihannespunkin valtaamia.
sain tuttavalta rönsyliljan. basilikani ja minttuni elävät vielä. hankin toissapäivänä nukkaraitamatin. suunnittelen koko ajan hankkivani uusia kasveja vaikkei täällä ole oikeastaan niille tilaa.
oon vasta viime aikoina alkanut tykätä kasveista. tää tuntuu hämmentävältä, koska mun äiti on aina harrastanut kasveja ja oon vaan ollut tosi tylsistynyt sen kasveja ja puutarhoja kohtaan. nyt oon kasvattanut itse yrttejä ja punasipuleita ja salaattia ja porkkanoita sun muuta ja oon ollu tosi innoissani itse kasvatetusta ruuasta. ihan vastikään oon ollut innoissani myös viherkasveista. vaikkei ne tuottais mitään.

ensimmäinen periodi ei ole edes lopussa ja oon jo tajunnut ottaneeni ihan liikaa hommia. mul ois muka yks kurssi, yks seminaari, yks kurssi assaroitavana, gradu ja 18 tuntia viikossa töitä. toi mun kurssi on niin vaikee, että kaikki voimat on menny siihen. en osaa tehtäviä ja sit kulutan voimavaroja ahdistumiseen. tyhmää.
oon suunnilleen joka päivä työhuoneella mut oon aika varma etten tee noin paljon töitä ku sopimuksessani lukee.
seminaari on semmonen pakollinen paha, joka kestää koko syksyn. siihen pitää kirjoittaa 6 sivun tutkimuspaperi. mun aihe ei liity mun graduun mitenkään, mutta on muuten kiinnostava. mut en oo aloittanutkaan.
assarointi on vähän ahdistavaa, koska mulle ei anneta yhtään tukea. multa kysytään vaikeita kysymyksiä ja mulla on käytännössä itselläni vain sama kurssi takana. oon kyl kans tehnyt kurssiin liittyviä asioita muuten mut mulla ei oo esim malliratkaisuja tehtäviin käytettävissäni. ja ku koodauksessa usein ongelmat on sellaisii hämmentävii "tää sotkee kaiken" -tapauksii.

en oo nähny mun ystäviä vähään aikaan erityisesti. käydään välillä kampuksella lounaalla. muuten jos yritän ehdottaa jotain niin ei oikein mee jutut yhteen.

hmm. hankin k-supermarketista ämpärillisen juureksia ja sipulia. haaveilen punajuuri-(insert some kasvisproteiini)pihveista ja jostain punaviinikastikkeesta. sain masterchef australiasta tän idean. olen katsonut sitä nelosen ruudusta. en tiedä onnistunko tekee mitää hyvää jos toteutan tän haaveeni. en ainakaa nopeella googlettelulla löytänyt punaviinikastikkeen seuraksi kuin lihaa. ehkä seuraavaksi googletan englanniksi. englanniksi ruokaohjeiden googlettamisessa on se vaikeus et valikoima on laajempi ja sieltä nostetaan esille vain ne jotka haluaa eniten mainoksii. eikä ne käytä nyhtistä tai härkistä jotka on musta ihan loistavii suomalaisii innovaatioita.

oon seurannut taas vain elämää. oon tykästynyt ellinooraan. samastun siihen kovasti. viimepäivät oon kuunnellut sen biisejä vain.
se on vienyt vähän siitä ajasta jonka oisin voinut käyttää äänikirjojen kuunteluun. aloin tosiaan audiblen asiakkaaksi ja nyt mulla on kolmas kirja sieltä meneillään, the alice network. se vaikuttaa jännältä. oon tykänny kuunnella kirjoja äänikirjoina nyt heinäkuusta lähtien ja varsinkin kun ostin itselleni kalliit kuulokkeet synttärilahjaksi elokuussa. voin vaan olla ihan missä tahansa, vaikka jossain humalaisten täyttämässä yöbussissa ja voin keskittyä äänikirjaani.

tuntuu et en tee tarpeeksi. et teen n. 8 tuntia päivässä jotain. ja silti en saa aikaiseksi mitään. mikään ei etene. en opi.
oon ainejärjestöni tasa-arvovastaava. halusin tähän virkaan muuttaakseni jotain. en tiedä oonko muuttanut mitään. enää alle 3 kuukautta jäljellä. haluisin oikeesti tosi paljon tehdä jotain, mutta mun päässä prioriteetit menee: ystävät -> opiskelu -> työ -> ainejärjestö. en tiedä miten näissä olosuhteissa muuttaisin tyyliin koko ainejärjestön ilmapiiriä yksin jotenki perusteellisesti. kukaan ei oo vaikuttanut halukkaalta auttaa.

paperi, jossa olin first author, ei mennyt läpi.
oon vähän sitä mieltä kyllä etten saanut tarpeeksi ohjausta siihen niiltä, jotka oli muka mukana ohjatakseen.

eilen oli joku mielenterveyspäivä. samastun paljon moniin joilla on (ollut) mielenterveysongelmii. en silti edelleenkään haluu tulla julki omieni kanssa. jotkut tietää niistä mut tyyliin vain täällä kerron et on edelleenkin vaikeeta.

hmmmmmmmm. oon viime aikoina halunnut satuttaa ranteitani. oon päätynyt vain vetämään niihin viivoja punaisella tussilla.