ei ole mitään pelättävää

Mitähän kirjoittaisin.

Olin syyskuun aikana kaksi kertaa kipeä. Viikko sitten oli niin korkea kuume että itkin vain pahaa oloani ja sitä kuinka yksinäiseltä tuntui. En päässyt Samuli Putron keikalle taaskaan. Kuume meni kuitenkin nopeasti ohi ja nyt on enää pienoinen nuha.

Olen juhlinut viime aikoina tosi paljon. Lokakuussa ei onneksi tapahdu enää paljon mitään. Ei tee mieli käyttää niin paljoa alkoholia kuin esim syyskuussa käytin.

Menin mukaan ainejärjestömme kuoroon. Se tuntuu hyvältä. Tarvitsen jotain tekemistä. Kuorosta ei toisaalta ole kuulunut kahteen viikkoon mitään, ja kun ekallakin kerralla oli vain viisi henkilöä mukana niin vähän epäilyttää sen jatkuminen kovin aktiivisena. Oon yrittänyt rekrytoida lisää porukkaa, mutta kukaan ei lähde mukaan. Ikävää.

Vain elämää kausi numero kolme ei ole mielestäni ollut tähän mennessä ainakaan yhtä hyvä kuin kakkoskausi.

Osaan ohjelmoida musiikkia pienin avustuksin. Matematiikkaa sen sijaan en osaa.

Olen/haluaisin olla koko ajan jossain. En enää osaa olla yksin kotona rauhassa. Se ahdistaa. Tämä päivä on tylsistyttänyt. Päätin että huomenna minulla ja pojalla on treffit. Sellaiset että teen pizzaa ja ostan punaviintä ja mennään jonnekin katsomaan auringonlaskua. Sellaiset, että jos se alkaa pelata jotain tietokonepelejä tai muuten keskittyy koko ajan johonkin muuhun kuin minuun (kuten monesti tekee kun olen käymässä) niin loukkaannun.

Olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin. En osaa pitää yhteyttä keneenkään.

Teeni loppuu taas pian. Hyvä tee. Sama kahvipaketti taas on ollut elokuusta asti.

En ole käynyt kotona kahteen kuukauteen. Menen vasta kuukauden päästä. Tenttien jälkeen. Minulla on kaksi tenttiä, ajattelin olla menemättä toiseen. Sit ajattelin ehkä lintsata ruotsin tunnin ja luentoja jotta voisin olla kotona pidempään. Tarve olla kotona. Vaikka sitten tulee poikaa ikävä. Tulisipa se mukaan.

Oon harkinnut jotain ammattiapuu. Vaikkei mussa kai oo mikään vikana. Tuntuu vain, että tällä hetkellä selviän vain silleen, että aktiivisesti olen ajattelematta mitään. Jos muistan että apua niin sitten en tiedä mitä teen.

Olen random ja ehkä vähän tylsä.

Pöö.