Viime yönä keskustelin uuden tuttavuuden kanssa haaveistamme. Kerroin (hämmentävän avoimesti) siitä kuinka haluaisin tehdä erinäisiä asioita esim ammattinani koska ne on siistejä mutta mulla ei ole oikeasti sellaista paloa joka saisi mut saamaan asioita aikaan. Mulla ei oo mitään taitoja eikä loppujenlopuksi tarpeeksi motivaatiotakaan. Mutta uusi tuttavuuteni piti mua vain liian itsekriittisenä. Se vaikutti siltä että uskoi oikeasti että musta ois asioihin joita tavallaan voisin haluta. Vaikkei se tienny musta mitään. Musta tuntui aika kivalta kun se oikeasti käytti vaivaa rohkaistaakseen tällaista tyyppiä jonka vasta tapasi.
En tiedä onko musta mihinkään. Mut arvostin/arvostan.
Aamuyöllä/aamulla olin avoin ja mulle oltiin avoimii ja se tuntui hyvältä. Välillä tuntuu että vähäinen avoimuus on aika ongelmallista.
Enää ensi viikko on lomaa. Toisaalta oon aika iloinen siitä että saan päiviini jotain fiksumpaa tekemistä kuin tämänhetkinen eimikään. Toisaalta vihaan sitä että kurssini kaikki opetus sijoittuu aamulle. Vaikka TOISAALTA sekin voi olla ihan hyvä juttu. Tällainen rytmittömyys ja sisällöttömyys ei ole hyväksi terveydelle/-ni.
Toissapäivänä(?) tein hampurilaisia quorn-pihvillä ja lidlin jalkapallosämpylöillä.
Tänään söin kesän ensimmäisen/viimeisen jäätelökioskijäätelön ja katselin samalla merta.
Haluaisin termospullon teetä/satunnaista kaakaota varten.
En tiedä mitä teen huomenna(/elämälläni). Ehkä pakoilen äärilämpötiloja.
Toivottavasti voitte hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti