en tee järkeä

Tänään herättyäni meni hetki ennen kuin muistin mitä kieltä Suomessa puhutaan.

Kämppikseni, jolle en yleensä koskaan puhu paljon mitään, kertoi mulle tänään siitä et "mihinhän ollaan menossa kun Sokoksessa kuulutukset tuli venäjäksikin." Hämmentävää. Sanoin "aa".

Kun olin syönyt hämmentävän pahaa sienikastiketta, lähdin metroon leikkimään runotyttöä Matti Kangaskosken, Heli Slungan, Andrea Gibsonin ja Coldplayn kanssa. Kaksi ensimmäistä kosketti hämmentävän vähän. Ihailin joskus angstisina teinivuosinani Heli Slungaa ja teostaan Jumala ei soita enää tänne mutta nyt tuntuu että kyl määki pystyisin samantasoista tekstiä kirjoittamaan?
(totta kai meissä on se ero, etten mä oikeasti saa kirjoitettua mitään)
Mut siis. Aaaargh.

Haluaisin lukea jotain tosi kauniita rakkausrunoja ruotsiksi. Ruotsi on niin kaunis kieli. kärlek ja älskling. Mut nyt mun pitäis vaan lukea Fifty Shades of Greytä. En ees viitti missään julkisilla paikoilla (ja metrossa lukeminen on ehkä kivointa).

Koulusta: kaikkien suunnitelmieni vastaisesti olenkin ottamassa keväälle 30 opintopisteen verran pelkkää algebraa ja logiikkaa ja analyysia. Ahdistaa laajat kurssit, koska entä jos en pääsekään kaikkia läpi?? Heti menetän yhdestäkin läpäisemättömästä kurssista 10 noppaa.

Kirjoitin eräänä päivänä luonnokseen että

Mun suhtautuminen elämään on kai jotenkin vähän hassu. Mun mielestä ihmisen pitäis saada tehdä mitä haluaa, koska se on sen elämä. Jos joku haluaa käyttää kaiken aikansa siihen, et kävelee vain ympäriinsä eikä tee mitään muuta, niin siihen pitäis olla mahdollisuus, koska me kaikki eletään vain kerran (tai ainakin mä uskon niin) ja on hullun epäreiluu sanella toiselle et miten sen pitäis ainoa elämänsä elää.

Mut siis. Tajuun ettei yhteiskunta toimi sillee. Tuollainen ei käytännössä ole mahdollista, jos ei ole lähtökohtaisesti rikas. Se on suruisaa. Paskaa. On ihan kauheaa, että ihmisen on pakko tehdä asioita, jotta pystyy elämään. Pitää käydä töissä, jotta saa asunnon jossa ei kuitenkaan ehdi elämään, koska kaikki aika menee töissä.

Tän takia oon niin huolissani siitä, etten koskaan keksi et mitä haluan tehdä Isona. Mä en halua joutua tekemään työtä, josta en tykkää.

Apuaa.

Oispa kivaa olla edes yhtään lahjakas jossain asiassa nii sit voisin vaan alkaa joksikin radiotoimittajaksi (miksen osaa puhua?) tai elokuvaohjaajaksi tai viulistiksi ja olla jutussani yksinkertaisesti niin hyvä et voisin elättää itseni ja vanhempani. Nih.


(Matti Kangaskoskea:

koivusta
tulee aina mieleen tietty sana ensimmäisenä mutta en koskaan sano sitä ensimmäisenä
päivänä vaan vasta kolmantena, jolloin
muutenkin on sinua enemmän ikävä.

ja

ja kun muistaa
missä kolmas on järjestyksessä ja sen erityisen roolin mikä
minulla on luvuissa ja sinulla on kielessä.)


Ostin papuja ja postitin neljä korttia ja haluaisin kirjoittaa lisää ja
mun lempijuttu lapsena oli laiturilta pää edellä hyppääminen veteen.

Kertokaa jos tykkäätte musta. Tai älkää.

Nyt menen pois.