Minulla on uusi kamera. Olen rakastunut. (olen myös hurjan iloinen siitä, että mulla oli varaa maksaa se kokonaan itse, enkä ole siltikään vielä rutiköyhä.)
Haluaisin tehdä blogin valokuvilleni, mutten tiedä viittinkö. Tuntuu, että pitäisi olla paljon parempi kuvaaja. Vaikken mä ihan huonoinkaan oo. Ja tein neulebloginkin, vaikken osaa vielä tehdä hienoja neuletakkeja tai sopivan kokoisia pipoja. Ehkä valokuvablogillani voisi olla samanlainen tarkoitus kuin neuleblogillani: seuraisin kehittymistäni.
Musta tuntuu joskus, ettei kovin monella ole ollut yhtä monta blogia kuin mulla on ollut. Tai ainakaan yhtä monta livejournal-tunnusta. Jos joskus yritätte rekisteröityä livejournaliin ja mitään keksimäänne nickiä ei ole vapaana, niin syyttäkää vain mua.
Vielä viikko tai pari sitten ajattelin, että Haloo Helsinki on ihan ok bändi, mutten tykkää laulajan äänestä. Nyt oon addiktoitunut niiden musiikkiin. Näin tapahtuu aina joskus. Joihinki bändeihin rakastuu ensikuulemalta, joistakin pitää opetella tykkäämään.
Tekisi mieleni tehdä hieno pitkä postaus musiikista.
Oon mitannut ipodini askelmittarin avulla sitä, kuinka paljon kävelen työpäivän aikana. Ei ole hiljaisenakaan päivänä vaikeuksia saada kymmentätuhatta askelta.
Enää neljä viikkoa ja pääsen Helsinkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti