Irrallaan

Olen vähän pettynyt sosiaaliseen mediaan.

Pohjustukseksi: oon aivan kauhean järkyttynyt kaikesta, mitä Norjassa eilen tapahtui. Tulin sieltä kotiin just eilen (en ollut lähelläkään Osloa) ja haluaisin hehkuttaa, kuinka rakastan Norjaa, mutten pysty. Mua surettaa liikaa. Reagoin varmaan melkein liian voimakkaasti, kun koko ajan itkettää. Mutta kun. Se pommi-isku ensin ja sitten ne nuorten ampumiset. Oli niin raakaa.

Mutta sitten asiaan. Mä sain kuulla asiasta useita tunteja myöhässä. Isältäni. Kukaan ei ollut facebookissa asiasta puhunut. Olin yllättynyt.

Aikaa kului. Seurasin twitteriä ja facebookia ja tumblria. Tumblrissa pari yksittäistä postausta asiasta, norjalaisilta useimmat. Twitterissä ja facebookissa ei oikeastaan mitään.

Oon aina luottanut siihen, että tärkeät asiat leviää nopeasti ainakin nyt facebookissa. Luokittelen tän Norja-jutun tärkeäksi, koska se on niin lähellä Suomea. Lähes sata kuolonuhria naapurimaassa. Ihan yhtä hyvin voisi Suomessa samalla tavalla käydä, täälläkin nykyään niin paljon poliittista erimielisyyttä.

Mutta mun seinä facebookissa on täynnä vain sitä, kuinka Starbucks tulee Suomeen ja kuinka on niin kuuma ettei pysty ajattelemaan. Oon aina puolustanu facebookia sillä, että siellä ne tärkeät ja fiksutkin asiat leviää nopeasti, mutta ei sitten ilmeisesti. Tiedän, että jotkut eivät tietä Norjan tapahtumista vielä mitään, enkä niitä syyllistäkään: miten ne voisi, kun asiasta ei puhuta?

Ehkä se olen vain minä, joka on antanut tuollaiselle sosiaaliselle medialle liian suurta arvoa. Mutta en silti ymmärrä, miten niin harva on asiaan reagoinut. Mullakin on facebookissa paljon kavereita, jotka on valitellut siitä, miten homoista ja tämmösistä puhutaan liikaa, kun on tärkeämpiäkin asioita. Missä ne on nyt?

Toivon, ettei kukaan ajattele, että välitän vain Norjan tapahtumien uhreista, vaikka muuallakin maailmassa kaikkea pahaa tapahtuu. Minä välitän. Jutun juju oli se, että suomalaisetkin kiinnostuvat mieluummin kaikesta "turhasta", vaikka naapurimaassa joukkomurha tapahtui. Ja kyllä, minäkin puhun monesti maailman turhimmista asioista, oon siinä ehkä joku mestari. Mutta yritän kuitenkin tasapainoittaa sitä tiedottamalla omasta mielestäni merkittävistäkin asioista muille.

Pointti oli siis se, että tästä lähtien luen itse hesarin sivuja enkä odota, että saan facebookista kuulla tämmösistä asioista.

(maailmalla tapahtuu kauheita asioita päivittäin, mutta norjassa surmataan tavallisesti kuulemma noin 30 ihmistä vuodessa. norja on turvallinen maa, ainakin tähän asti ollut. samalla tavalla turvallinen kuin suomi. se, että norjassa tapahtuu tällaista, tarkoittaa mulle, että saan pelätä omasta ja tuttavieni puolestakin.)