the night starts here

Puhuin kaverini kanssa koulussa tänään paljon englantia. Tajusin vasta sitten, että suomen kielikin on olemassa, kun en mitenkään osannut selittää, mikä mulla oli ongelmana jossain matikan tehtävässä.

Menin tahallani kouluun sellaisella bussilla, että myöhästyin ruotsin tunnilta. Jollakin tapaa pitää tulla huomatuksi. Teen myös noloja virheitä monesti, kun opettaja kysyy minulta jotakin. Välillä kyllä myös loistan. On noloa olla lapsellisesti ihastunut.

Pidän kuumasta kaakaosta ja pidän teestä. Yritän lopettaa kahvin juonnin. Koska vaikka onkin ihanaa saada aamulla kahvia, niin minusta on turhaa olla riippuvainen mistään. Ajattelen olevani riippuvainen, kun en meinaa päästä sängystä ylös ilman kahvia, kun päätä särkee niin paljon.

Rubikin kuutiotani on pyöritelty niin paljon, että se tuntuu olevan välillä lähes jumissa. Homma alkaa käydä muutenkin vähän tylsäksi, mutta en silti pysty pitämään käsiäni erossa tuosta. Olen sellainen sormillani räpeltävä tyyppi, sellainen pöytärumpali tunneilla ja protukorun hiplailijakin vähän kai.

Tein tänään erästä lempiruuistani. Ne reseptit, jotka vaivaudun opettelemaan itse, usein nousevat lemppareikseni. Tänään siis soijarouhekastike epämääräisillä mausteilla ja kasviksilla. Perunan kanssa söin, vaikka pasta ois ollu tuohon täydellinen.

Olen aivan yhtäkkiä löytänyt täydellisesti tunnelmaani sopivaa musiikkia. Fleet Foxes, Patrick Wolf, M83, Sigur Ros. Mitään noista en ole kovin paljon aiemmin kuunnellut, mutta upeaa, upeaa.

Minua ahdistaa niin paljon asiat maailmalla, joihin en osaa vaikuttaa mitenkään. Yhyy.

ps. minusta on jännää, miten joku ilmeisesti lukee jopa merkintöjäni, mutta silti kommentteja harvemmin tippuu. vaikka paraskin puhumaan olen, kommentoin niin harvoin, että hävettää.

the night starts here
the night starts here
forget your name
forget your fear